Revonlahden kirkko

Tummat Toppeliukset, metamorfoomai ja piilosilla leivinuunissa

Revonlahden kirkko näkyy kasitielle ja sen ohi hurauttaa helposti, vaikka paikka on tiekirkko - ainakin nyt vuonna 2015. Jyrkkä paanukatto, kuusiruutuiset ikkunat ja punainen ulkovuoraus erottuvat kirkkotarhan keskeltä. Pohjalaista renessanssia edustava kellotapuli seisoo jykevästi paikallaan ja tapulin ovet ovat auki. Alkamassa on sanajumalanpalvelus. Kesälomalainen kiittää, että alkamisajankohta on vasta puoliltapäivin.

Revonlahden kirkko on rakennettu 1775. Se on puinen, tasavartinen ristikirkko. Pääovi ei ollut kovinkaan hierarkisesti merkitty, joten menin sisälle epähuomiossa ristin oikeanpuoleisesta sakarasta, kuten moni muukin. Odotuksissa oli nähdä kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen viimeisiksi jääneet maalaukset vuodelta 1821. Ensireaktio alttaritaulujen ääressä on tyrmistys. Ilmeisesti kankaalle maalatut työt ovat menettäneet värinsä vuosisatojen kuluessa ja ovat äärimmäisen tummia, niin että hahmoja on vaikea erottaa. Onneksi aarnatuolin ja seinämaalauksen värit ovat säilyneet ilmeisesti erilaisen maalaustekniikkansa vuoksi, niitä lienee myös korjailtu 1911-1912.

Kirkkosali on intiimi ja perinteikäs. Alttarin ympärillä on yllättävän suuri avoin tila. Ihmisiä saapuu kirkkoon vauvasta vaariin, niin että seurakuntaa on koolla ihan mukava määrä.

Tyyliltään pohjalainen renessanssitapuli (kolminivelinen) valmistui 1782.

Kirkon tapuliin on laitettu esille kirkon varhaisimmat urut, jotka on hankittu 1890 Ylivieskasta ja mainitaan huonoäänisiksi, sekä muuta esineistöä. Kirkkotiellä kulkiessa on minulle ollut uutta urkujen myöhäinen tuleminen lähikirkkoihin. Monet uruista on hankittu vasta 1800-luvun loppupuolella. Jotenkin urkumusiikin on mieltänyt kirkkoihin kuuluvaksi kautta aikain varhaista munkkilaulua lukuunottamatta. ;)

Vaivaistukin tynkä? ja ruostuneita hautaristejä. Kehystettyjä autonomian ajan tiedotteita ja käytöstä poistettu kynttiläkruunu. Tapuli on mielenkiintoinen tavarataivas.

Revonlahden kirkosta kirjoittaessa ei voi ohittaa Revolahden taistelua Suomen sodan ajalta. Kun huhtikuista lumihankea tallasi Venäjän ja Ruotsin joukot verisiä pistimiä heilutellen, kirjoitettiin Suomen historiaa uusiksi. Pappilan lapset olivat leivinuunissa piilossa ja illan koittaessa 94 ruotsin armeijan nimissä taistellutta sotilasta oli kuollut. Pappilan ruustinna ei järkytykseltään kuulemma toipunut koskaan ennalleen, vaikka kykeni auttamaan molempien valtioiden haavoittuneita taistelun tauottua. Venäläisiä kuoli, haavoittui tai otettiin sotavangiksi yli 600. Pappilan pihalla on venäläisen kenraalin Bulatovin antautumisesta muistuttava kivi, jolla hän antautuessaan oli istunut. Millähän mielin Tapuliin tyyrättyä Aleksanteri I julistusta ovat aikalaiset lukeneet?

Mikael Toppelius (1734-1821) oli vanha mies Revonlahden maalauksia tehdessään. Voisi kuvitella, että entisajan mestari-kisälli-tavan mukaan hänellä oli apumiehiä maalauksia tehdessään, sillä ikärasistiksi leimautumisen uhallakin voi sanoa, että 87 vuotiasta ei voi kuvitella yksin vastaavaan maalausurakkaa tuona aikana.

Alttariseinällä on kolme todella tummaa maalausta: Jeesus Getsemanessa, Jeesus ristillä ja Jeesus nousee haudasta. Useissa lähetissä puhutaan alttaritriptyykistä, mutta olen tottunut ajattelemaan triptyykkin samoissa kehyksissä olevaksi kolmen kuvan sarjaksi? Noh, hyvin yhteensopiva kolmen maaaluksen sarja Toppeliuksen kokonaisuus Revonlahden kirkossa kyllä on.

Mutta mutta... mitä on tapahtunut väreille? Seinämaalaukset ovat säilyneet heleinä, mutta alttarimaalausten hahmot ovat hävinneet tummuuteen. Onko konservoinnilla enää mitään tehtävissä? Onko teoksia huollettu koskaan? Revonlahden kirkko kuuluu Raahen seurakunnalle, joten herätys siellä päättäjät!

Tämän päivän kirkkopyhä oli kirkastussunnuntai, jota vietetään Jeesuksen kirkastumisen vuoksi (metamorfoomai) ja vihreiden pyhien jälkeen kirkkotekstiilit oli vaihdettu valkoisiksi, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Valkoinen on esillä suurina juhlina, jouluna ja pääsiäisenä.

Pyhän ajatuksena on siis Raamatun kertomus siitä, kun Jeesus lähti kolmen opetuslapsen kanssa syrjään vuorelle (mukana Pietari, Jaakob ja Johannes). Usein mainitaan Taaborin vuori.  Pilven verhoamana nähtiin valoilmiöitä - herkku aihe kuvataiteilijoille! Vanhan testamentin Mooses ja Elia ilmestyivät ja lisäksi kuultiin Jumalan puhuvan "Tamä on minun poikani, kuulkaa häntä".

Kirkastussunnuntaina kuultiin päivän lukukappale muistaakseni Luukkaan mukaan, jonka kuva (niinpä niin, siivekkäine tunnushärkineen) on Revonlahden saarnatuolissa Toppeliuksen maalaamana. Jos ymmärsin papin puheesta oikein, niin eri vuosina luetaan eri evankeliumipätkät.

Sanajumalanpalvelusta rytmitti juurevasti lauletut virret. Edellisviikon Luukkaan kappelin modernista otteesta ei ollut paljon jäljellä, tässä tilaisuudessa luotettiin perinteikkyyteen, jota vuosisatainen kirkkorakennus tuki. Pappi esitteli hienosti itsensä, kanttorin ja suntion ja ohjasi varmalla kädellä jumalanpalveluksen kulkua. Saarnan kristilliset korulauseet kumisivat tälle kuulijalle aika tyhjänä, pappi luotti Raamatun tekstiin sitä juurikaan avaamatta. Mitä kirkastussunnuntain sanoma nykypäivän ihmiselle merkitsee? Pitkähkön vuori-pilvi-kirkastus- jutun aikana oli jumalan palveluksen myöhäisestä ajankohdasta huolimatta käydä kuin kolmelle opetuslapselle Taaborin vuoren juurella...

Juurevan virsilaulun lisäksi mieleen jäi tapa jolla kirkollisten ilmoitusten sekä kanttorin urkusoolon aikana kuolleen omaiset nousevat seisomaan ja suntio sytyttää kynttilän. Jumalanpalveluksen päätyttyä pappi kävikin kirkkokansan kättelyn sijaan hienosti ottamassa osaa suruun ja jututtamassa omaisia. Hieno ele!

Mikael Toppelius, Kylväjä, 1821

Perinteitä uhkuvassa Revonlahden kirkossa katse kiinnittyi ahkerassa käytössä olevaan kirkkokoriin. Lasten on helppo jaksaa jumalanpalvelus ja jäykän pönötyksen sijaan on mahdollisuus rauhalliseen leikkiin. Tämä on minulle ihan uutta.

Saarnatuolin taakse Toppelius on maalannut esiripun, laskoksia täynnä olevan verhon.

Transfiguration of Jesus - Jeesuksen kirkastuminen taiteessa