tiistai 21. heinäkuuta 2015

Pyhän Luukkaan kappeli

Hajavaloa ja pyöreitä muotoja


Oulun yliopiston vieressä on Tuiran seurakunnan pyöreäpohjainen Pyhän Luukkaan kappeli. Tyhjien parkkipaikkojen ympäröimä rakennus kohoaa kesäsunnuntaina yksinäisenä, lukukauden aikana paikat ovat täynnä yliopisto-opiskelijoiden kulkupelejä. Rakennuksen tumma kattokumpu antaa viitteitä sisätilasta. 


Arkkitehtienn Seppo Kuhalammen ja Maarit Kähkösen suunnittelema rakennus on vihitty käyttöön 1988, mutta kovin leimallisen kasarilta se ei minun silmiin näytä - rakennus on kestänyt aikaa hyvin. Kirkon ovella ei nousta ainuttakaan porrasta, pyhään tilaan tullaan kuin ostoskeskukseen, mutta varsinaisessa salissa tummanpuhuva rakennus näyttää vaalean sisäpuolensa. Valkoinen kupolikatto tuntuu jatkuvan loputtomiin hajavalossa.


Jumalanpalvelukseen on vielä 20 minuuttia aikaa ja olen ensimmäisenä paikalla. Hetken hirvittää, että saan yksityistilaisuuden, mutta onneksi ihmisiä alkaa saapua paikalle. Noin 200-250 paikkaiseen kappeliin tulee hyvin sekalaista seurakuntaa n. 30 ihmistä. Suntio sanoo, että kappeli on elävin Tuiran seurakunnan kirkoista ja talvella opiskelijoita ja lapsiperheitä näkyy paljon enemmän kuin nyt kesäsunnuntaina. Lapset onkin huomioitu hienosti, sillä kirkkosalin takaosassa on leikkipaikka, jossa pidetään talvisin pyhäkoulua. Avoimesta ovesta näkyy myös jonkinlainen takkahuone. Kappelia on laajennettu 2003 kerhohuoneella ja seurakuntasalilla.

J

Kappelin katto heijastaa epäsuoraa valoa ja on kaarevuudessaan juhlava. Valkoiset tuolit ovat jotain aivan muuta kuin kirkonpenkit. Pappi seisoo jumalanpalveluksen alussa aivan likietäisyydellä seurakuntaa puhutellen. Arkkitehtuuri tuonut jumalanpalvelukseen modernin ja ihmistä lähellä olevan fiiliksen. 
Papilla on nuorekas ja kaavoista sekä teennäisestä juhlallisuudesta riisuttu tyyli, puhutellaan tosissaan ihmistä. Anteeksiantamista voi treenata kuin juoksulenkkiä. Kunto kasvaa ja olo kevenee. 

Messu on valoisa ja keveä. Seurakunnasta saa urbaanin ja nuorekkaan kuvan, vaikka messussa on kaikenikäisiä. Lapset leikkivät salin takaosassa leluilla. Kanttori laulaa kauniisti seurakuntaa ohjaten. Messuun kuuluu urkumusiikkia ja pianolla esitettyjä kappaleita. Kanttori on seurakunnan vieressä urkujen ääressä, lähellä - ei eristettynä lehterille. Musiikki syntyy silmien edessä.

Pappi kättelee lähtiessä ja toivottaa hyvää sunnuntainjatkoa, sekä siunausta. 


Alttari on samassa tasossa kuin kaikki muukin kirkkosalissa ja eteisessä. Alttaritauluna avautuu näkymä ulos, pieneen Oulun yliopiston ja Pyhän Luukkaan kappelin erottavaan metsikköön. Tämä suomalaisten luontosuhde ja "metsä on suomalaisen kirkko" -ajattelu näkyy melko monessa kirkossa. Oravat hyppivät kuusissa jumalanpalveluksen aikana.


Mutta mutta... Mitä ovat nämä ikonimaiset maalaukset kirkkotilassa? Kuva-aihe on "käsittä tehty Kristus" ja alalaitaan on kirjoitettu suomeksi ´Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kuva´. Ikonin aihe on mielenkiintoinen kuvan tekemisen kannalta. Erään tarinan mukaan Veronika-niminen nainen antoi huntunsa Kristukselle, joka oli kantamassa ristiä kohti Golgataa. Liinaan tarttui Jeesuksen hien ja veren piirtämänä kasvonpiirteet. Mandylion -kertomuksia on paljon ja ajatuksena on kuvan syntyminen suoraan, ilman että sitä on kukaan maalannut. Varhaiset ikonit ovat vaikuttaneet paljon käsitykseemme Jeesuksen kasvonpiirteistä. 


Kuparipäällysteiset ovet ohjaavat kappeliin.



Pyhän Luukkaan kappelissa näin ensimmäistä kertaa puun, johon kaikkien kastettujen nimet lisätään. Puun ulkomuotoa voisi kehittää yhteisötaiteen suuntaan ja lehdistä tehdä pysyviä seurakunnan jäsenten määrää kuvaavia taideteoksia. Minä kuulun johonkin -olen osa joukkoa - ajattelu on nykyajan hajanaisuudessa tärkeää. Tässä olisi kehittelemisenaihetta.


Kappelin ulkotilojen istutukset ovat melkolailla luonnontilassa. Kirkossa ei ole kellotapulia, kellot soivat kirkkopihan katoksesta.



Luonnonkiviä ja säännöllisiä muotoja. Pyhän Luukkaan kappelin takana avautuvat Oulun yliopiston rakennukset.

Matti Peltokangas, Yhtyvät säteet 1992. Punaista graniittia ja painoa 70 tonnia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti