Vihannin kirkko

Kesäilta soi Vihannin kirkossa 

Keskiviikkona 17.6.2015 oli Vihannin kirkossa vuorossa urkumusiikkia Kesäilta soi -teemalla kanttori Leena Rautakosken esittämänä. Tsekkasin netistä erilaisia kirkkotapahtumia ja yllätyin, että seutukunnan kirkoissa tapahtuu paljon muutakin kuin jumalanpalveluksia. Kesäiltana kirkko soi komeasti nuoren kanttorin hyppysissä. 

Vihannin Sofia Magdalenan kirkko on minulle kertavierailulta tuttu Oulaisten nuorisokuoron joulukonsertista, joka on painunut mieleen oikeaan joulutunnelmaan virittäjänä. Ristikirkon alkuperäinen paanukatto on vaihtunut pärekatoksi, ja jo sata vuotta sitten nykyiseksi peltikatoksi. Kirkko on ollut joskus ulkovuoreltaan keltainenkin. Rakennuksen punainen ulkovuoraus ei anna odottaa paljon, se on koristeeton. Korkeimmalla kohoaa lanterniini, kattolyhty. Ulkokuori näyttää melko uudelta, mutta sisällä kirkossa yllättyy positiivisesti, kun kirkon todellinen ikä ja perimätiedon mukaan 66 päivässä jumalanpalveluskuntoon nousseet hirsikerrat paljastuvat. On raikasta tilaa hengittää!

Vuonna 1787 rakennettu Vihannin Sofia Magdalenan kirkko on saanut nimensä Kustaa III puolisolta, joka ei nimikkokirkossaan ole kyllä vieraillut. Kustaa-kunkku on hyväksynyt rakennuspiirrustukset ainakin muodollisesti. Antiikin arkkitehtuurista innostunut Kustaahan suunnitteli lähistölle Saloisiin  kellotapulinkin perimätiedon mukaan ihan omakätisesti, ennenkuin tuli murhatuksi sinne oopperan portaille Tukholmassa. Nastoja ja muuta Kustaa III sisäelimistä kaivettua murhasälpärettä on tullut töllisteltyä Livrustkammarenissa, Ruotsin kuninkaanlinnan museossa usempaan kertaan laivareissujen kulttuuriantina. Nykyisen kirkon tilalla on ollut vielä vanhempi 1691 rakennettu Josefin kappeli, jonka puutavaraa on käytetty nykyisen kirkon rakentamisessa.

Vihannin kirkon sakastin katossa on edellisen kirkon
 kattolautoja maalauksineen.

Järkevää kierrätystä: lattiarakenteissa on käytetty edellisen, 1691 rakennetun kirkon puutavaraa. Sain kurkistaa kirkon sakastiin, jossa näkyy edellisen kirkon kattolautoihin maalatut kuvat uusiokäytössä, sakastia koristaen. Jos ymmärsin oikein, niin 1600-luvun lautoja/hirsiä on kuulemma seurakunnalla lisää tallessa vailla lopullista käyttötarkoitusta. Voisivatkohan 1600-rapautuneet laudat ja kuva-aiheiden fragmentit päästä esille joskus sopivaan tilaan persoonalliseksi, historialliseksi kerrostumaksi?

Kustaa III puoliso, Sofia Magdalena
on antanut nimensä Vihannin kirkolle. 

Kasaritunnelmia 1983-84 tehdystä peruskorjauksesta huutavat erityisesti pallolamput, joista ainakin seinille sijoitetuille kasarilampeteille veikkaan katoamistemppua seuraavan peruskorjauksen yhteydessä. Oulun entsiestä raatihuoneesta on hankittu aikoinaan komeita kristallikruunuja kirkkoa valaisemaan. Komeaa urkukonserttia kuunnellessa katselin ristikirkon hirsisalvoksia, joiden nimeä en tiedä, ryhdikkäiltä näyttivät. Hammas-, haka- eli lukkonurkka? Onko hirsikaarissa ja alttaritaulun simpukkamaisissa c-kirjaimissa rokokoon tyylipiirteitä, rocaille-ornamentiikkaa?

Vihannin oma poika Emanuel Granberg 1754-1797 maalasi kirkon maalaukset, osan niistä ruokapalkalla. Alttarin kuva valmistui vuonna 1787 ja alla oleva Herran ehtoollisen asettaminen on myös Granbergin siveltimestä.

Suurikokoisessa kuvassa ristille naulitun käsistä ja jaloista valuu groteskisti verta isoina verinoroina. Maalauksen oikeassa laidassa on pääkallo, pääkallomäellä Golgatallahan tässä ollaan. Ristiinnaulitun taustalla näkyy Jerusalemin kaupunki. Mutta ketkä olivatkaan ristin juurella? Komeat draperiat, eli kankaan laskostukset, on taiteilija heidän vaatetukseensa maalannut. Jeesuksen vaippa heiluu tuulessa.

Kehysmaalaus näyttää kaukaa katsoessa nousevan seinäpinnasta komeasti esille. Kolmiulotteisuutta korostaa ylimmän hirsikerran muotoilu maalauksen ulkoreunan mukaiseksi.

Aika monella nykyajan ysiluokkalaisella olisi tekemistä siinä, että saa aikaiseksi Emanuelin tavoin Getsemanen (tai jonkin muun vastaavan puutarhakuvan) sakastin oven päälle. Taitelija oli 16-vuotias työn maalatessaan. Onko työ tosiaan öljyvärimaalaus, kuten Raahen matkailuoppaiden sivuilla kirjoitetaan? Suoraan seinäpintaan tehty alttaritaulu on liimavärein tehty. Granbergilta tiedetään häntä tutkineen Paula Mäkelän mukaan myös 1700-luvulle tyypillisiä, Oulun porvaristolle maalattuja ovenpäällystauluja ja morsianten kapioarkkujen sisäkannen maalauksia kirkkotaiteen lisäksi. Mutta milloin on nähty julkisessa näyttelyssä Kansallismuseon uumeniin jääneet Granbergin akvarellit, jotka ovat olleet esillä Raahen kirkossa urkuparvella? Raahen museossa taitaa olla akvarelleista haalistuneet valokuvakopiot? Sakastin ovenpäällä oleva Getsemane on suojattu mattalasilla ja kehystetty melko uuden näköisillä kehyksillä. Maalaus voisi tulla paremmin esille sopivammissa, leveämmissä kehyksissä?

Taiteilijan elannon arvostaminen oli tuolloin jo kohdillaan: Granberg teki osan maalauksista kotikirkkoonsa ruokapalkalla. ;) Granbergin pariin päästään Paltaniemen kuvakirkkoon tutustuessa tai Kempeleen kirkossa. Miksi Granberg on jäänyt kirkkomaalari Toppeliuksen varjoon taidehistoriassa?

Kellotapuli on pohjalaista myöhäisrenessanssia ja rakennettu 1752. Mitkä on myöhäisrenessanssin tunnusmerkit tapulissa? Jako eri osiin ja jonkinlainen kasetointi? Häh?

Vihannin saarnatuoli on hankittu Oulaisista ja 1960-luvulla maalikerroksia poistettaessa alta paljastui Erik Westzynthiiuksen (nuoremman?) maalauksia. Oulaisten kirkossa niitä on nähtävillä sitten lisää. Joona valaan vatsassa -maalaus onkin jo niistä tuttu... Ketä ovat saarnatuolin paneelien henkilöt? Mistäs atribuuteista ne evankelistat ja apostolit erottikaan? Tässähän on opiskelua edessä, kun yleistieto eri riitä. 

Erik Westzynthiuksen maalaus saarnatuolissa.
Kuka kurkkii kirjoittajan olan takaa? Markuksen tunnus leijona vai muu mörkö? 

Saarnatuolin alla säilytetään rikkoutunutta kelloa vuodelta 1736.

Kesäilta soi -urkukonserttin ohjelma maksoi 5 euroa. Kuulijoita oli n. 15, joten hiljaista oli. Kanttori päästeli komeasti ja antoi tilaa ajatusten juoksulle. J.S.Bach, V.Lybeck, G.Böhm. Onko kirkossa kirkossa käyminen korkeakulttuuriin rinnastettavissa? Mikä saisi ihmiset kesäiltana kirkkokonserttiin? Tilaisuus alkoi ja päättyi virsiin (331 ja 461), jotka eivät olleet entuudestaan tuttuja, joten oma laulaminen jäi vähälle. Virren 461 vähän naivilta tai lastenvirren tyyppiseltä vaikuttava teksti puhutteli kuitenkin minua ehkä eniten illassa. Onko tämä nyt niin, että sorruin helppoon, kuten Ateneumin vierailija Taisteleviin metsoihin? Lisääkö tieto ymmärrystä ja uskonnolista fiilistä, tempautumista mukaan? Voiko kirkkomatkaa suorittaa - päteä? Tästä on hyvä jatkaa. :)