Oulun tuomiokirkko

VALOA ja Suomen vanhin muotokuva 

Bongasin netistä Oulun tuomiokirkossa järjestetyn Raamattuhetken, jonka alaotsikkona oli Raamattu Oulun tuomiokirkn taideteoksissa. Jes, täsmäaihe tälle kirkkotielle, kun monen teoksen tulkinta on tällä Raamattutuntemuksella ja yleissivistyksellä suoraan sanottuna aika heikkoa. Illan teemaksi valikoitunut vapaahko teema: VALO, kerrottiin meille kuulijoille kierroksen alussa ja taiteen äärelle meitä johdatti teologiharjoittelija Titta Pirkola ja pastori Anna-Mari Heikkinen leppoisasti taiteesta jutellen ja Raamatun kohtia taideteoksiin sitoen.

Valoa aamusta iltaan. Päädyn maalaus on 1997 valmistunut. Kierroksen lopuksi veisattiin teemaa kiteyttänyt virsi.

Vuonna 1777 rakennettu Oulun tuomiokirkko tehtiin niin isoksi, että sinne mahtui tuon ajan oululaiset n. 2400 asukasta kerralla sanan ääreen. Edelleen jaksan ihmetellä, että kirkoissa tapahtuu muutakin kuin jumalanpalveluksia - yllätys se on varmaan monelle muullekin, sillä taidekierrokselle saapui sadesäässä vain kolme ihmistä! Tällä kirkkotiekokemuksella näyttää siltä, että ainakaan näin kesäaikaan ei porukka ole liikkeellä.

Oulun tuomiokirkko on näkemisen arvoinen paikka. Kesken kierroksen paikalle pyyhälsi englanninkielinen turistiryhmä. Kirkon puurakenteet tuhoutuivat kertaalleen värjärimestari Papen talosta alkaneessa Oulun palossa 1822, mutta Carl Ludwig Engel suunnitteli kirkon uusiksi säilyneiden kiviseinien raameissa. Tämä preussilainen empiren enkeli Engelhän vastaa Senaatintorin kokonaisuudesta Helsingissä ja monesta muusta arvokohteesta, joten Suomen arkkitehtuurin suurnimi saatiin liittää tällä kertaa tähän kirkkotieläisen blogiin.

Tänään liikkeelle lähdettiinn tuomiokirkon eteisestä, jossa vastaan tulee 1997 valmistunut taideteos

Aikoinaan Roomassa katselin arjessa ahertavia kaupunkilaisia, jotka piipahtivat ohikulkiessaan kirkkoon. Ne heittivät rukouksen yhtä vauhdikkaasti kuin kahvilan espresson ja jatkoivat matkaansa. Sellaista (urbaania) kirkkokulttuuria ei taida Suomessa olla? Kirkon kynnys on korkea. Oli aika mukava juttu, että kierroksen alussa esiteltiin Palava pensas- niminen kynttelikkö, uniikki taide-esine johon sytytimme kynttilät ennen kirkkosaliin peremmälle astumista. Lähetystyö ei nyt saanut näistä kynttilöistä rahaa, kuului kierroksen ohjelmaan maksutta, mutta muuten kynttilärahat lähtevät hyvään tarkoitukseen. ;)

Kirkon alttaritaulun on maalannut Suomen taidehistorian tuttu nimi Robert Wilhelm Ekman 1860 ja väkisinhän siitä tulee mieleen Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla oleva Ekmanin Väinämöisen soitto. Tällä kertaa romanttisen aikakauden kiiltokuvamaiseen tyyliin kuvattu Jeesus on päähenkilönä, kun Pietari, Jaakob ja Johannes seuraavat Kristuksen kirkastumista Taaborin vuorella. Siis mitä ihmeen kirkastumista? Kristuksen kirkastuminen on yleinen kirkkotaiteen aihe alttarimaalauksesta kertovan verkkosivun mukaan, mutta käsite on ainakin minulle hämärä. Tässä ei siis vielä nousta taivaaseen?

Vaikeasti valokuvattava Messeniuksen muotokuva kiiltelee tuossa sakastin oven päällä.

"MUSAE POST FUNERA FLORENT MORS SINE MUSIS VITA." 
Suomen vanhimman (todennäköisesti 1611 maalatun) muotokuvan voi nähdä normaalilla kirkkoreissulla sakastin oven vieressä. Hyvin on säilynyt useiden korjausten jälkeen. Iso-Vihan aikaan 1700-luvun alussa olis voinut säilyttää paremminkin, sillä kasakat tökkivät maalaukseen 19 reikää. Kirkkomaalari Toppelius on maalausta korjaillut. Maalauksessa on kuvattu kolmikymppinen Johannes Messenius. Maalaus on kulkeutunut Suomeen mallinsa mukana, joka oli näiden 1600-luvun uskonkiistojen kahnauksissa ryvettynyt ja lopulta määrätty Kajaanin linnaan lusimaan. Hovitaiteilija Cornelius Arendtz on maalannut tämän työn lisäksi mm. Ruotsin kukun Kustaa IV Adolfin ja tyttärensä Kristiinan kuvat, joilla oli myös saikkinaa tämän katoliset-protestantit-asetelman kanssa. Kuninkaaltahan lähti henki 30-vuotisessa sodassa (Veristä takkia voi tutkiskella Tukholman Livrustkammarnissa) ja tytär Kristiina luopui kruunusta kääntyen katoliseksi, niin että hautapaikan tai muistomerkin löysin turistimatkalla lokakuussa 2013 Pietarinkirkosta Roomasta. Muusat tai runottaret kukoistavat kuoleman jälkeen. Kuolemaa on elämä ilman runottaria, kuiskaa Messenius haudan ja neljänsadan vuoden takaa meille kirkkotiellä kulkeville. Vanitas - memento mori - muista kuolema - kuiskaa varmaan maalauksen alalaitaan sijoitettu pääkallokin.

  Messeniuksen muotokuvasta löytyy tietoa Oulun seurakunnan verkkosivuilta

Kuvan lasimaalauksessa on joulun tapahtumia. Oululaisittain tiernapoikien sanoin:

Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta, itäiseltä maalta,

ja se sanomaton kirkkaus, se ulos loisti.

Ja se tähti oli Jumalalta ulos lähetetty, ulos lähetetty.

Ja he riensivät uhraamaan kultaa, pyhää savua ja mirhamia,

ja mirhamia.

Värikkäitä lasimaalauksia on useilta eri ajoilta. Tässä aiheena kyyhkynen, tuli ja kala -kristillistä symboliikkaa.

Alussa oli sana

Kirkon kryptassa toimii kahvila ja seiellä on Hannu Väisäsen taideteos, joka ei sattunut silmiini. Mary Jane Gregory on tehnyt kryptan lasimaalaukset 1997.Teoksissa on orjantappurakruunu-aihe uudella tavalla ja kirjamainen aihe, Raamattu.

Leppoisa, keskusteleva taidekierros kesti tunnin verran. Kirkkotaiteesta sai irti enemmän näin ohjatusti kuin yksin siihen tutustuen. Iltahartaudesta kävi lopuksi laulettu virsi, johon ei viiden hengen porukalla paljon ääntä irronnut, mutta meitä johdattaneen teologiaharjoittelijan ääni soi kauniisti.

Oulun seurakunta näyttää tarjoavan keskustelupohjan ja virtuaalikirkon, jos ei paikanpäälle pääse.

Kirkko on peittynyt rakennustelineisiin, korjaukset ovat menossa kesällä 2015.

Piispa Franzenin patsas kirkon edustan puistossa.