Temmeksen kirkkoon mahtuu noin 300 ihmistä ja se on länsitornillinen tukipilarikirkko. Kirkko tulee esille melko yllättäin. Kirkkotien kulkija ohjautuu paikalle jotain sivutietä auton navigaattorin ohjaamana. Vanha kirkko on osoitus tietynlaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Tarkoitus oli rakentaa rukoushuone, mutta paikalle nousikin kirkko ilman lupaa. Uskoisin, että vaivalloinen kirkkomatka on ollut syynä aikana, jolloin kirkossa käyntiä valvottiin. Temmes kuului aikoinaan Limingan emäseurakuntaan, nyt se on osa Tyrnävän seurakuntaa, josta paikalle oli saapunut bussikyydyllinen kirkkokansaa.
Kirkkoa on laajennettu 1840-luvulla, kun uuden herännäis papin Malmbergin saarnat alkoivat vetää paikalle porukkaa niin paljon, että tungos kävi sietämättömäksi.
Kirkon porttihuone eli ullakko toimii ruumiskärryjen varastona. Sen ovet ovat auki ainakin jumalanpalveluksen ajan. Porttihuoneen tuuliviirissä on vuosiluku 1771
.
Kirkkoa on korjattu useaan otteeseen ja se on ollut välillä melkoisen huonossa kunnossa.
Kas kun aika äijän karsi, pois on toinen käsivarsi
Temmeksen kirkon vaivaisukko on Suomen suurin. Ukko on ollut vuosisadan alussa huonossa kunnossa, ilman käsiäkin. Jossain vaiheessa ukkoa on pyydetty Oulun Turkansaaren ulkomuseoonkin, mutta Temmeksellä se vielä seisoo. Paikallisia ihmisiä jututtaessa kuultiin, että ´Tyrnävän kollit´on ukon varastaneet monta kertaa ja nyt se on hitsattu kiinni, pultit ja mutterit eivät ukon karkumatkaa pidätelleet ja kesti aikansa ennenkuin sen sai takaisin paikalleen. Ukko on tehty jo 1858, joten melko iäkäs tyyppi. Tekijäksi mainitaan Johan Kandelberg. Ukkoa on korjattu useaan otteeseen ja se on käsitelty tervalla. Metallipalttoo on tehty vanhasta postiautosta.
Kirkkosalin yleisilme on sinikeltainen. Kirkon historian aikana suurennetut ikkunat tuovat jumalanpalvelukseen kauniisti sunnuntaiaamun valoa.
Temmeksen kirkon alttaritaulun on maalannut raahelainen Carl Cristoffer Stadig vuonna 1847. Maalaukset on tehty suoran hirsipinnalle! Alaosa on muunnelma Leonardo da Vincin Pyhästä ehtoollisesta. Maalarimestari Stadig(h) maalasi myös kirkon sisätilat. Raahen museon blogin mukaan Stadig oli Jonas holmstenin opissa Raahessa ja otti haltuun maalarin viran tämän kuoltua 1844. Stadig teki maalarimestarin hommia, mutta joitakin arkkujakin on säilynyt. Kovin on maalarimestari ollut kuulemma olevinaan, kun oli ollut parhaimpina päivinä kuulemma kuninkaan hovimaalarina.
Maalari oli Wanha Raahe-kirjan mukaan sanoissaan kovin "konnanvärkkinen". Kun ukkoa tervehtien sanoi: "Päivää!" äijä ärähti: "Tietää sen muutki! Mutta vasta, kun sanoi: "Hyvää päivää!" ukko vastasi tervehdykseen. "Stade oli vanhoja maalareita, kulki kirkkojakin maalaamassa. Kerrottiin sen joskus kirkon katolta puonneen. Asui aitakadulla. Oli vähän påästä pilalla, kun oli kirkon katolta puonnut. Hyvin piti ittiään herrana. Sitä piti vahtia oikein, mutta pääsi kerran karkaamaan. Löyvettiin Limingan niityltä tyhjästä heinäladosta ja huiski kattoa kädellänsä ja sanoi kirkkoa maalaavansa. Meni sitten Amerikkaan, pojat oli menneet ensin." G. Burman muisteli maalarimestaria kansatieteilijä Paulaharjulle.
Alttarimaalausta ympäröi massiivinen rakennelma, joka lepää muurausta jäljittelevällä alustalla. Tiilimuuraus on maalattu. Pylväät on marmoroitu kivisen näköiseksi ja palkisto, jota pylväät kannattelevat on myös marmorin näköinen. Arkkitraavissa on tummemmalla, vihertävällä marmoroitu suorakaide ja päissä on sinertävät ruusukkeet, jotka sopivat hyvin yhteen seinää kiertävän sabloonakuvion kanssa. Alttaritaulun päätykolmiossa on kuvattu karitsa.
Joissakin lähteissä Temmeksen kirkon saarnatuolista sanotaan, että siihen ei alunperin kuulunut "kaikukatosta", joka auttaa papin saarnan kuuluvuudessa. Pullea saarnatuoli marmorointeineen on tyylisuunnaltaan rokokoota. Saarnatuolin takana on tässäkin kirkossa maalarimestarin maalaama esirippu/verho - draperia-aihe.
Tukipilarikirkko-nimitys tulee tällaisesta tukipilarista, joka vakauttaa pitkiä sivuseiniä hirsisalvoksillaan. Tukipilari-sidehirsi-konsoli järjestelmän tehtävänä on seinärakenteen vahvistaminen siten, että sivuseinät eivät pääse pullistumaan vesikaton ja holvirakenteen painosta. Toisella puolella tukipilari sijoittuu saarnatuolin yhteyteen.
Yläkuvassa näkyvässä konsoliprofiilissa on taidhistorioitsijat nähneet renessanssivaikutteiden lisäksi merkkejä vanhemmasta goottilaisesta tyylistä. Konsoli kannattelee sidehirttä, johon on monissa kirkoissa merkitty rakentamis- ja korjausvuodet, kuten Temmeksen kirkossakin:
Kattolampettien kohdalla on kolmiuloitteiselta näyttävä, koristeellinen lehtikimppu, kuin grisaille-maalaus.
Lehterikaiteessa on marmoroitu balusteri-tyylinen pinnoitus. Kirkon urut ovat aika pienet, jonka kuuli virsien aikaan jumalanpalveluksen aikana. Matalammat äänet ja pauhu puuttuu vaikka kanttori näytti taitojaan häämarssina tunnetun biisin kautta jumalanpalveluksen päätteeksi. :)
Kirkon vaiheista saa hyvää lisätietoa Marja Junttilan taidehissan ProGradusta.
Kirkoissa oli tänä sunnuntaina lähimmäisen päivä. Oli virkistävää, että jumalanpalveluksen saarna käytiin dialogina ja muutenkin ote oli melko maanläheinen ja nuorekas, ei pönötetty turhia ja pappi puhutteli temmeksen porukkaa, kun kirkkoon oli nähtävästi tullut paljon erilaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.
Lähimmäisen päivä oli hyvin ajankohtainen, sillä lehdet ja eri keskustelupalstat huutavat tietoja syyrian pakolaisten tilanteesta ja ihmiset ovat suomessakin aktivoituneet asiassa puolesta ja vastaan. Papin selkeä vastaus oli, että meidän kristittyinä on autettava hätää kärsiviä ihmisiä. Lisäksi hän korosti, että seurakunta olemme me. Miksi kirkko ei auta tai miksi seurakunta ei puutu tietyssä tilanteessa asioihin...kuulee puhuttavan. Pappi sanoi, että valtuudet lähimmäisen auttamiseen saadaan kasteessa.
Ihan radikaalia ja rohkaisevaa puhetta näinä aikoina, jolloin yhä useampi suomalainen vanhus on yksin ja yhä useammin viime aikoina ihmiset tarvitsevat turvaa ihan henkensä uhalla.
Saarnassa pappi puhui omasta kokemuksestaan yksinäisen ihmisen hautajaisista, jotka olivat hänen kohdallaan jääneet mieleen. Aiheesta on näkynyt myös meitä, yksilöllisyyttä ja itse pärjäämistä korostavia suomalaisia, järkyttäneitä lehtijuttuja:
Liisan hautajaisissa ei ollut yhtään vierasta
Yksinäiset hautajaiset - saattajia nolla
Yksin viimeiselle matkalle
Yksinäisten hautajaisia kuvaava näyttely vetää väkeä kirkkoon
Kyllä uskon, että lähimmäisen päivälle ja yhteisöllisyyden kasvattamiselle on tilausta nykymaailmassa oli se sitten kristillisistä piireistä lähtöisin tai ei.
Kuinka paljon tähän lähimmäisjuttuun sitten pitää uhrata aikaa ja rahaa? Ehkä on vain helpompi tykätä muutamista sivuista Facebookissa ja yrittää vaikuttaa ihmisten asenteisiin? Mutta mikä on totta ja mikä valetta. Kuka on suurimmassa hädässä ja miten auttaa? Yksi Facebook-kaveri kyselee, että mitä konkreettista kaveripiiri on tehnyt lähimmäisten tai turvapaikanhakijoiden hyväksi. Toinen taas kertoo kuulumisia Budapestin rautatieasemalta, jossa annetut eväsleivät joutuivat kuulemma roskiin ja oman maansa mullistuksia paenneet menivät mäkkäriin. Kovin mustavalkoista ei tämä maailma taida olla nyt eikä Temmeksen kirkon historian aikana, vaikka samoja Raamatunkohtia tässä siteerataan. ;)
Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
(Mark. 12: 41–44)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti