Kallan kirkko

Elokuun kesähelteiden helliessä saavumme kaljaasi Ansiolla Kalajoen edustalle Maakallaan, jonka pieni kirkko näkyy jo kaukaa. Kallankarien erikoisuus on niiden itsehallinto-oikeus, jossa ylintä valtaa käyttää karikokous. Sopivalla säällä Kallan kirkko saattaa näkyä Kalajoen hiekkasärkiltäkin, mutta nyt oli aika tutustua siihen lähempää, viime käynnistä onkin jo aikaa.

Saari on ollut tiheään kalastajien asuttama, väentiheys on ollut saarella ollut uskomaton. Ensimmäinen kirkko Maakallaan on rakennettu jo 1680-luvulla, mutta se rapistui nopeasti.

Torniton pitkäkirkko on rakennettu 1770-luvulla ja suunnittelija on ollut kalajokinen rakennusmestari Simo Silvén. Puuttomalle saarelle rakentaminen on ollut melkoisen vaivalloista, mutta oman kirkon saaminen on vähentänyt matkustustarvetta mantereelle. Koko yhteisön oli osallistuttava kirkon rakentamiseen tai materiaalin hankkimiseen. Jyrkkä paanukatto ja karu sisätila jäävät mieleen. Kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu 200 ihmistä, mutta penkit ovat erikoiset ja istuma-asentoa saa pitkät ihmiset hakea melko ahkerasti. Merituulen tuntee avoimesta ovesta.

Kirkossa pidetään kesäsin muutamia jumalanpalveluksia. Tällä kertaa olen kirkossa oppaan kertoessa saaren ja kirkon historiasta, joten jumalanpalveluksesta ei ole kyse.

Kirkon ovenpielessä seisoo säätä uhmaava vaivaisukko. Kivijalka on luonnonkivistä kasattu. Maankohotessa on pyritty pitämään puusto niin harvana, että kirkko näkyy jokapuolelta saarta. Alttaritaulua ei ole, ikkunanäkymä merelle on komea.

Kirkon vieressä on Suomen pienin ja vanhin pappila. Korjaustyöt sattuvat olemaan juuri talkoopäivänä meneillään. Papinvirkaa Kallassa hoitivat aikoinaan mm. Kokkolan koulun rehtorit.