Tuiran kirkko

Tuomiosunnuntai ja jugend-ruusut

Tuiran kirkon järjestämään iltamessuun oli tullut ehkä noin 40 ihmistä. Kirkkosali on pieni ja hämmentävä. Ensikertalainen astuu sisälle uudenaikaisista lasiovista, mutta päätyy sitten 1910-luvulta peräisin olevaan kirkkosaliin, jossa jugend-ruusut kukkivat alttarikehyksessä ja puulattiat narisevat. Tuiran kirkko on onnistunut yhdistelmä uutta ja vanhaa.

Kirkko on valmistunut alunperin rukoushuoneeksi vuonna 1916 ja arkkitehti on Harald Andersin.

Martti Tarvaisen tekemä krusifiksi näytti aika rujolta illan tummuudessa.

Iltamessussa on mielenkiintoisen intensiivinen tunnelma. Vieressä istuva nainen ojensi minulle veisuukirjan, jonka virret on merkitty tauluun pienellä numerolla. Amazing grace soi hartaasti. Ajatuksissa pyörivät suvun tapahtumat sadan vuoden takaa. Mummun vanhemmat asuivat Tuirassa 1920-luvulla. Virsikirjan ohella käytetään uutta messulaulukirjaa, jossa on usempi uusi hengellinen laulu, tuore tuulahdus kanttorin pianolla säestettäväksi.

Tuomiosunnuntain tulinen järvi ja hammasten kiristys

Kanttori säesti virret pianolla. Tuomiosunnuntain tekstissä päästiin nyt ensimmäistä kertaa kunnolla jylisyttämään ilmestyskirjan hurjuuksia. Aika vaikuttavaa oli papin saarnassa ajatus mustavalkoisesta oikeasta ja väärästä. Mielenkiintoinen myös ajatus koko ihmiselämän summaamisesta, kuten egyptiläisissä maalauksissa, joissa Maatin sulka ja ihmisen puhdas tai paatunut sydän ovat puntarilla Osiriksen edessä. Taisipa se tulinen järvi paviaanin vartioimana olla niillä egyptiläisilläkin. Tuomiosunnuntain reissu olisi pitänyt suunnata vaikuttavaan Haukiputaan kirkkoon Toppeliuksen Viimeisen tuomion äärelle, jolloin teksti saisi kuvallisen vastineen. ;)

"Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. "

Hei apua. Mihin jäi se meidän luterilaisten ´sola fide, sola gratia´? Se että hyvät työt ovat lähimmäisiä, ei pelastausta varten?

Helsingin seurakunnan sivuilta löytyi ihan mukavasti kirjoitettua lisätietoa yleisesti messun rakenteesta.