Siikajoen kirkko

Enkeleitä, onko heitä?

Mikkelinpäivä on arkkienkeli eli ylienkeli Mikaelin päivä, nykyään kaikkien enkelien päivä. Mielenkiintoista, että päivää ei ole senkummemmin kaupallistettu, kun enkelit ovat kuitenkin kliseisen arkista kukkahattutätikuvastoa, puhutaan enkelihenkisyydestä. Raamatun enkelit ovat taistelijoita ja suojelijoita, eivät renessanssimaalausten söpöjä ja herttaisia puttoja tai amoriineja. Nelisiipiset kerubit ja serafit ovat oma lukunsa. Kerubi-sana esiintyy Raamatussa melkoisen monta kertaa. Raamatussa mainitaan Mikael, Gabriel ja Rafael, jotka kuvataan useimmiten nuorina miehinä.

Mikkelinpäivä on perhekirkkojen aikaa, joten nappasin tällä(kin) kertaa mukaan lapset. Kirkkokahvit on myös tarjolla pappilassa. Perhekirkossa oli mukavasti tuttuja virsiä, joten oli helppo veisata mukana. Jumalanpalvelus oli mukavan napakka ja lyhyt, niin että lapsiperheet oli otettu hienosti huomioon. Neljä perhekuntaa oli saapunut kirkkoon, niin että aika rauhassa sai veisata.
Pappi viittasi "meitä suomalaisia koskettavaan" enkelimaalaukseen ja lauloimmekin virsikirjaan kuulumattoman ja monisteena jaetun Maan korvessa kulkevi, joka on seminaarilehtori P. Hannikaisen käsialaa, kuten moni joululauluista. Kiiltokuvaa kerrakseen. Hannikaisen koululaisille suunnatut laulut levisivät opettajaseminaarilaisten kautta meidän kaikkien suomalaisten selkäytimeen, klassikkoja tukuittain. Laulussa on jotain muinaista pyhäkoulusyvyyttä ja mummolaa, kun taas Jumala loi tuo mieleen 80-luvun ala-asteen.

"Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: 'Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.'" (Matt. 18:2-3)

Kirkon edustalla on mänty, jonka sanotaan vioittuneen tykinkuulasta Suomen sodassa 1808. Männyn suojassa on sodan muistomerkki. Sodassa Venäläiset saavuttivat perääntyvät Ruotsi-Suomen joukot ja käytiin yhdeksäntuntinen viivytystaistelu 18.4.1808. Neljätuhatta venäläistä ja parituhatta Ruotsi-Suomen sotilasta ottivat yhteen, niin että kirkon tapulin lähistölle on haudattu paljon kaatuneita, kaatuneita ja haavoittuneita sanotaan olleen noin 200 miestä. Siikajoen ja Revonlahden taistelujen jälkeen venäläiset joutuivat perääntymään kohti etelää.

Kirkon eteisessä on vanha tapulista tuotu kello vuodelta 1730.

Tojnen on sijtte tehty ylemmäxi joesta. Ja samalle sialle on tämä ja colmas HERRAN HUONE Wa 1701 rakettu, mutta laattian, katon ja penckein puolesta udistettu ja parattu Wa 1765 ja sen jälkeen Wa 1771 Altarin taulu ja saarnastoli Walmistetut, ja Wielä 1722 maaleilla cuwaildut.

Siikajoen kirkkon on rakennettu 1701 ja sitä on uudistettu useaan otteeseen. Nykyinen ulkoasu on kutakuinkin vuodelta 1852. Ristikirkon kahdessa sakarassa on aumatut paanukatot, kahdessa on päädylliset. Kirkon lattian alle on haudattu runsaasti vainajia ajan tavan mukaan. Jututtamani papin mukaan tulevina vuosina museovirasto saattaa inventoida lattian alle haudatut vainajat. Tieteellisempiä tutkimuksia ei hautaamisesta ole tehty, Kempeleen kirkon hautaustavoista on saatu aika hienosti tietoa, kuten blogikirjoituksessa taisin kirjoittaa. Mielenkiintoista tietoa menneistä tavoista ja ihmisistä on siis vielä tiedossa.

Mikael Toppelius koristi kirkkoa vuonna 1771 ja 1772. Alttaritaulu Jeesus Getsemanessa taulu on vahvakontrastista Toppeliusta Lohjan kirkon triptyykin tapaan. Perhekirkon saarnassa viitattiin taulun enkeliin, joka on perinteisen enkelikuvaston mukaisesti nuori mies. Kirkon katonrajasta ja saarnatuolin koristeista voi hahmottaa myös enkeleitä Mikkelinpäivän teemaan sopien.

Ison alttarimaalauksen yläpuolella on Keihäänpisto. Jeesus ristiinnaulittuna ja roomalainen sotilas Longinus keihäänsä kanssa Jeesusta sohimassa, kun Kristus valuu "verta ja vettä". Keihäitä muuten on katolisen kirkon pyhäinjäännöksinä kolme, joista yksi Vatikaanissa.

Myös saarnatuolin evankelistat ja Kristus ovat Toppeliuksen käsialaa. Eikös tuossa ylemmässä saarnatuolin kuvassa Kristuksella näykin vertavuotava haava vasemmassa kyljessään? Alla evankelistat Luukas (härkä) ja Johannes (kotka). Kirkkoja kiertäessä alkaa jo urautua tämä koristelutraditio: evankelistat näkyvät melkein aina saarnatuolin paneeleissa, jos 1800-luvun lopun uudistukset eivät ole niitä hävittäneet vaaleiden sävyjen alle. Saarnatuolissa paloivat aidot kynttilät!

Siikajoen kirkon heleän vaaleat lasimaalaukset ovat Hilkka Toivolan tekemät. Vuonna 1957 tehdyt taideteokset ovat Kaksi leipää ja viisi kalaa, Jeesus ilmestyy opetuslapsille ja Jeesus siunaa lapsia.

Komea ja vanha kirkko tarjosi silmänruokaa aikuisille ja lapsille, niin että käytävän keskellä ollutta, leluja täynnä olevaa kirkkokoria ei tarvinnut käydä penkomassa. Tunnelmallinen ja ihmisen kokoinen kirkkorakennus täynnä kolmisataavuotista historiaa. Jumalanpalveluksen päättyessä lapsille jaettiin Mikkelinpäivän enkelikoristeet ja kaikki kutsuttiin ystävällisesti kirkkokahville läheiseen pappilaan.

Tykinkuula pappilan seinässä

Siikajoen pappila on rakennettu edellisen pappilan tulipalon jälkeen jo 1700-luvun lopussa. Kustavilaisesta tyylistä ei enää ole paljon jäljellä, rakennusta on korjattu useaan otteeseen. Pappilan ulkoasu, alueellamme suhteellisen harvinainen mansardikatto tuo mieleen Astrid Lindgrenin kirjojen maailman. Pappilan ympäristössä käytiin taisteluja huhtikuusa 1808 Suomen sodan melskeissä. 


Istumme peruskorjatun pappilan saliin pöydän ääreen ja meille tarjoillaan ystävällisesti kahvia ja paikassa on lämmin tunnelma. Pappi kättelee vieraat ja juttuseuraa löytyy. Tätä tulin erityisesti katsomaan: pappilan seinässä on tykinkuula Sodan jäljiltä! Huhtikuun taisteluissa 1808 on salin ikkunasta iskeytynyt omien ampumana melkoinen jysäys. Pappi kertoo mukavasti talon historiasta, säilössä olevista 1600-luvun kirjoista ja ojentaa lasten kokeiltavaksi pihalta löytyneen toisen tykinkuulan. Pelloilta löytyy aina silloin tällöin kolmesataavuotta vanhaa romua. Joen penkalla on joidenkin tekstien mukaan vallihautojen jäänteitä. Kehystetty kuula henkii historiaa:

Pappilan ja kirkon välisen koivukujan ovat istuttaneet rippikoululaiset vuonna 1946.

Pappilan pihamaalla on vieraillut myös Aleksanteri I Siikajoen ylitettyään matkallaan Oulusta Raaheen 1819. "Mie keisari" oli Aleksanteri toistellut mennessään, niin että porukka oli osannut osoittaa kunnioitusta oikealle tyypille. Keisari vietti lähiseudulla, Raahessa hetken ja jatkoi matkaansa.

Pappila on ollut seutukunnan parhaimpiin kuuluvia maatiloja ja varmasti Siikajoen kulttuurikehto. Paikkakunnalla on vuosikymmenet kiertänyt sitkeä kummitusjuttu Pappilan Harmaasta naisesta, joka kulkee levottomana talossa.

Mikkelinpäivän perhejumalanpalvelus ja kirkkokahvit pappilassa oli hyvä kokemus ja vieras konkkaronkka otettiin lämpimästi vastaan. Erityistä historian havinaa kirkkokokemukseen toi Suomen sodan aikainen, käsin kosketeltava menneisyys. Kotiseutuidentiteetti kohisee täällä vahvana kuin lähistöllä virtaava Siikajoki.

Mikkeliltä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan ja naatit päälle.

Suomalainen sananlasku